Tietoa pelissä olevasta taikuudesta

Taikuus pelin maailmassa

Taikavoimat yleensä periytyvät vanhemmilta lapsille, mutta poikkeuksiakin on. Sukunsa ensimmäiset taikavoimaiset ihmiset ovat Suomessa korkealle arvostettuja, koska tiedetään, että he joutuvat tekemään enemmän töitä taikuuden käytön oppimiseksi. Suomalaisessa velhoyhteisössä syntyperällä ei juurikaan katsota olevan merkitystä, vaan sillä, miten kukakin taikuuttaan käyttää. Myöskään taikavoimattomia taekkeja tai tokkoja ei syrjitä, vaan heidän kanssaan eletään sopuisasti naapureina ja jopa hyvinä ystävinä.

Taikuutta on monenlaista; voidaan esimerkiksi loitsia taikasauvalla, valmistaa taikajuomia, toteuttaa taikarituaaleja joko yksin tai yhdessä toisten velhojen kanssa, hyödyntää luonnossa olevaa taikuutta tai taikavoimaisia yrttejä ja muita aineksia, käyttää erilaisia piirrettyjä tai kaiverrettuja maagisia riimuja... Tapoja on monia ja taitavimmat velhot hyödyntävät niistä kaikkia tarpeen mukaan!

Taikayhteisön tärkeimpänä lakina ja sääntönä on taikuuden salaisuudesta huolehtiminen. Taikuuden olemassaoloa ei saa paljastaa tokoille kuin aivan poikkeustapauksissa, joihin lukeutuvat myös velhojen perheenjäsenet. Ylimpänä taikaviranomaisena toimii Taikaministeriö, jonka virkamiesten tehtävänä on huolehtia, että taikovien ja ei-taikovien kansalaisten yhteiselämä sujuu mutkattomasti. 2000-luvulle tultaessa tilanne onkin monelta osin tasapainoinen, vaikka kaupunkieläminen on houkutellut velhoja pois perinteisistä syrjäisemmistä kotipaikoistaan. Tätä nykyä idyllisessä lähiönaapurustossa voi hyvinkin elää velhoperhe sulassa sovussa tokkoperheiden seassa.

Oma haasteensa on ollut älypuhelinten ja muiden laitteiden lisääntyminen, sillä niiden tallentavilla ominaisuuksilla taikuuden todistaminen - jopa vahingossa - oli vähällä aiheuttaa suuria turvallisuusriskejä. Nykyään kaikkiin kamerallisiin laitteisiin on jo tehtaalla lisätty lumous, joka estää selvästi taikatoiminnan tallentamisen. Tämä kehitystyö on yksi suomalaisen velhoyhteisön ylpeyden aihe. Useimmat tokkojen kehittämät älylaitteet menevät muutoinkin herkästi sekaisin taikuuden keskellä, minkä vuoksi velhot eivät juurikaan käytä älypuhelimia tai tietokoneita ainakaan kouluissa tai työpaikoilla, joissa on paljon velhoja ja siten taikuutta.

Taikaolennot ja -eläimet

Suomalaisten vanhat tarinat ja tarustot ovat täynnä mainintoja erikoisista taikaolennoista kuten tontuista, hiisistä tai näkeistä, ja toisaalta myös kummallisesti käyttäytyvistä tavallisista eläimistä. Entisaikoina taikaolentohavainnot tokkojenkin parissa olivat varsin yleisiä. Tokkojen määrän ja kaupunkien lisääntyessä taikaolennot ja -eläimet ovat siirtyneet pääsääntöisesti elämään joko velhojen turvaamille suojelualueille tai oppineet piilottamaan taikaominaisuutensa tai itsensä kokonaan taikomattomilta ihmisiltä.

Suomalaisen velhoyhteisön yhtenä tärkeänä tehtävänä on oppia ymmärtämään erilaisia taikuuden muotoja myös luonnossa, eläimissä ja muissa olennoissa, sekä varmistaa toimiva yhteiselo tokkojen ja kaikenkarvaisten ja karvattomien taikaolentojen kanssa. Ihmismäisimmät ja yhteistyöhaluisimmat taikaolennot ovat tehneet Taikaministeriön kanssa sopimuksen pitää kiinni taikasalaisuuksista ja siksikin entistä harvemmat tokot kohtaavat taikaolentoja arjessaan.

Matkustaminen taikamaailmassa

Suomalaiset velhot elävät varsin sopuisaa rinnakkaiseloa tokkojen yhteiskunnan kanssa ja esimerkiksi uusien teknologioiden käyttöönotto on valtaosalle velhoista luontevaa. Siinä missä osa velhoperheistä saattaa hyvinkin ajaa autoa (ehkä vähän velhomaisesti erikoisvarusteltua) tai ainakin pitää sellaista pihatiellään tokkojen epäilysten hälventämiseksi, on käytössä myös taikamaisempia tapoja liikkua. Perinteinen lentävä luuta on edelleen aivan käyttökelpoinen kulkuväline, varsinkin lyhyemmille matkoille ja erityisesti uusien häivytysloitsujen ansiosta, jotka tekevät luudalla matkustajan käytännössä näkymättömäksi tokoille. Velho voi suorittaa itsenäisen luudalla matkustamisen mahdollistavan luutalentolupakirjan 16-vuotiaana.

Teleportaatioloitsujen, joiden avulla voisi ajatuksen voimalla suoraan siirtyä paikasta toiseen, käyttö on harvinaista ja vaatii velholta erikoisosaamista. Sen sijaan erilaisia siirtymäpaikkoja, joiden välillä voi matkustaa silmänräpäyksessä, on enemmän. Loitsittu puu, kivinen taikaympyrä tai vaikka velhon kotiin johtava portti voivat olla siirtymäpaikkojen alku- tai loppupisteitä. Taikaministeriö pitää kirjaa näistä siirtymäpaikoista ja lähettää tarpeen mukaan asiantuntijavelhot loitsimaan uusia siirtymäpaikkoja sitä mukaa, kun tarvetta ilmenee.