Kuopion seudun taikahistoriaa
Lyhyesti
Puijon mystisen metsän läheisyydessä on asustanut velhoja ammoisista ajoista saakka. Taikomaton väestö ei juuri velhoja häirinnyt, sillä savolaisten kaskenpolttoon ja liikkuvaan elämään keskittynyt elämänmeno ei muodostanut isoja asutuskeskittymiä ennen kuin suhteellisen myöhään. Osittain samaa liikkuvuutta ja metsissä samoilua on kyllä myös savolaisten velhojen verissä, sillä vaikka Puijon alue on ollut tukikohtana jo pitkään, monet velhot ovat pitäneet Kuopiota etupäässä levähdyspaikkana samalla kun he viettivät suuren osan ajoista omissa piilopirteissään. Yhteys ulkoiseen velhomaailmaan ja muihin taikoviin yksilöihin on kuitenkin aina ollut tärkeää ja siinä Kuopiolla on ollut merkittävä asema. "Kuopiossa kuultua" onkin ollut yleisesti käytetty sanonta vuosisatojen ajan uutisista, jotka eivät metsämaita saavuttaneet muuten kuin vierailemalla Puijon kupeessa uutisia kuulemassa.
Kuopio -nimen alkuperästä ei ole taikomattoman väestön keskuudessa yhteisymmärrystä. Velhot voisivat kertoa, että noidankattilan pohjalta kuopaistu viimeinen liemipisara oli useissa liemissä se tehokkain ja voimakkain ja siksi "Kuopaise pohjalta asti"-sanonta erityisesti Puijon alueen taikaliemistä muovautui velhojen suussa Kuopioksi, josta se tarttui myös tokkojen kielenkäyttöön.
Jo ammoisina aikoina velhot ovat tienneet ja tunteneet Puijon ja Kallaveden alueen erityiset taikavoimat. Kirjallisia mainintoja alueesta löytyy muun muassa klassisesta Kuwaus Welhojen Wiisauksista -kokoomateoksesta vuodelta 1495, jossa Puijon alueen velhojen kuvaillaan olleen hyvin perillä erityisesti luonnontaikuuden ja luonnonliemien käytöstä.
On oletettavaa, että tokkoasutuksen vakiintuessa Kuopion alueelle myös velhot siirtyivät enemmän pysyviin asumuksiin aikaisemman vaeltelevan elämäntyylin sijasta. Tulevan Kuopion kaupungin alueen velhoasutusta on voitu jäljittää noin 1700-luvun alkuun saakka, vaikka ajalle tyypillisesti puusta rakennetuista taloista ei ole jäänyt mitään jäljelle. Oman aikansa velhot eivät pitäneet tarpeellisina suojata asuntojaan kulumiselta, vaan mielellään vaihtoivat asumistojaan vähintään muutaman sukupolven välein. Savolaiset velhot ovat suhtautuneet varsin suopeasti tokkojen erilaisiin elämistä helpottaviin keksintöihin, oli kyseessä sitten sisävessat tai eristävät rakennusmateriaalit, joten velhojen kodit muistuttavat monilta osin tokkojen koteja kyseisenä ajanjaksona.
Turun taikaministeriö vakiinnutti taikaministeriön sivutoimipisteen sijainnin Kuopioon samaan aikaan, kun tokkojen maailmassa Kuopio sai kaupunkioikeutensa 1775. Taikaviranomaiset näkivät tarpeelliseksi lisätä alueen hallintaa varmistaakseen tokkojen ja taikamaailman sopuisan yhteiselon, kun tokkoasutus lisääntyi koko Kuopionniemen alueella. Puijon alueen taikaolentojen suojelualueiden perustaminen nähtiin tarpeellisena heti 1800-luvun alussa ja alueella on edelleen lukuisia soppia ja sopukoita, jonne tokkojen lenkkipolut eivät vahingossakaan johda ja jossa paikalliset taikaolennot voivat elää täysin rauhassa, saaden korkeintaan silloin tällöin velhovierailijoita.